Television kasvattamat

Fight Club toimi uusliberalistisen yhteiskuntajärjestelmän työhön liittyvää affektituotantoa mallintavana ja tuottavana elokuvallisena koneena. Analyysi perustuu Jonathan Bellerin elokuvallisen tuotantomuodon teoriaan. Elokuvalla katsojat kalibroitiin tekemään huomiotalouden vaatimaa katsomistyötä. Palkaksi he saivat erilaisia viihtymisen muotoja. Gilles Deleuzen ”ajattelun kuva” -käsitteelle rinnasteisena kehitellään ”työn -käsitettä.Elokuvassa tuotettiin metaelokuvana sekä kuluttamiselle perustuvaa katsojakokemuksen tilaa että yleisempää työn kuvaa. Tuottavana koneena eli koetti paeta työelämän tuottamia vieraannuttavia affekteja marginaalisuuden ”mustiin aukkoihin”. Huomiotalouden spektaakkelina se kuitenkin kietoi katsojansa globaaliin kulttuuriteollisuuden verkostoon muuttaen katsojakokemusta yhteiskuntien sosiaalisella kentällä. Artikkelissa pohditaan, miten vaikutti uusliberalistiselle yhteiskuntajärjestelmälle tyypilliseen kuvaan.Avainsanat: affekti, metaelokuva, kuva, huomiotalous, uusliberalismiRaised by TV. The Meta-Cinematic Image of Work in ClubThe film was a cinematic machine, which modelled and produced the affective labor work neoliberal society. analysis is based on Beller’s theory mode production. Spectators were calibrated to do viewing required attention economy. As reward, they attained different modes entertainment enjoyment. In article, Deleuze’s concept “the image thought” reformulated put use as work”.At metacinematic level, argued produce an spectatorship consumerism, well generalized work. producing tries flee alienating affects working life “black holes” marginality. economy spectacle, it simultaneously enfolds viewers web global culture industry, transforming viewer experience social field societies. article centers question how effected typical societies.Keywords: affect, meta-cinema, work, economy, neoliberalism